Nikon D80 vuonna 2025

Joskus vuosien 2009-2010 tienoilla omistin ensimmäisen Nikon D80 -kamerani. Lopulta luovuin siitä uudemman Nikon D90:n tieltä, joka oli käytännössä D80 päivitetyillä ominaisuuksilla, kuten Live View -toiminnolla, videokuvauksella ja modernilla CMOS-kennolla. Se oli tuolloin looginen seuraava askel vaikka jälkeenpäin ajateltuna se ei välttämättä ollutkaan mitenkään erityisen fiksu päätös. Kun törmäsin erinomaisessa kunnossa olevaan Nikon D80:een käytettyjen markkinoilla vuonna 2025, päätin palata takaisin ja antaa D80:lle uuden tilaisuuden. Ostin jopa saman objektiivin, jota käytin 15 vuotta sitten: Tamron SP AF 17-50mm f/2.8 XR Di II LD.

Miksi Nikon D80 yhä inspiroi?

Vuosien varrella olen omistanut ja käyttänyt lukemattomia kameroita, mutta Nikon D80:ssä on jotain erityistä näistä syistä:

1. Kuvanlaatu ja CCD-kennon oma erityinen värintoisto

Nikon D80 julkaistiin kesällä 2006, ja se oli sarjansa viimeinen CCD-kennolla varustettu malli. Niille, jotka ovat erityisen kiinnostuneita tekniikasta: D80 käyttää Sony ICX493AQA -kennoa. Tuohon aikaan enemmän puoliammattimainen Nikon D200 käytti samankaltaista Sony ICX483AQA -kennoa. Merkittävin käytännön ero näiden kahden kennon välillä on datan lukunopeus. D200:n kenno on nelikanaavainen, mikä mahdollistaa nopeamman 5 kuvaa sekunnissa sarjakuvausnopeuden, kun taas D80:n kaksikanavainen kenno tuottaa hitaamman 3 kuvaa sekunnissa. Vaikka kennot ovat teknisesti erilaisia, niiden katsotaan laajalti olevan käytännössä identtisiä kuvanlaadun ja värintoiston suhteen. Molemmat kamerat tuottavat sen ”CCD-ilmeen”, jota monet valokuvausharrastajat nykypäivänä hakevat.

Nikon D80:ssä on 10 megapikselin CCD-kenno, joka tuottaa kuvia 3872 x 2592 pikselin resoluutiolla. Useimpiin tarkoituksiin tämä resoluutio on enemmän kuin riittävä. Voit tehdä erinomaisia A2-kokoisia suurennoksia ja teräviä 13×8 tuuman tulosteita 300 dpi:n tarkkuudella. Sen ISO-herkkyys on käyttökelpoinen 800:aan asti, jonka jälkeen kohina alkaa näkyä häiritsevästi. Onneksi nykyään löytyy erinomaisia kohinanpoistoon tarkoitettuja ohjelmistoja, kuten esimerkiksi DxO Photolab ja tämän kilpailijat.

2. Vankka ergonomia ja helppokäyttöisyys

D80:n ergonomia on ainakin omille käsilleni erinomainen ja sopii täydellisesti manuaalisten säätöjen hallintaan kuvauksen aikana. Painikkeet on järjestetty hieman uudelleen vanhempaan D70:een verrattuna, ja siinä on kaksi säätövalitsinta sekä ylätason LCD-näyttö. Säätimet ovat yksinkertaisempia, nopeampia ja miellyttävämpiä käyttää kuin esimerkiksi D70:ssä. Ainoa mielestäni moitittava asia on ISO-arvon säätöpainike joka löytyy vaikeasta paikasta näytön vierestä viiden täsmälleen samanlaisen painikkeen keskeltä. Jos haluat lennosta säätää ISO-arvoa, joudut nostaa kameran pois nenältä ja varmistaa katsomalla mitä painiketta haluat painaa. ISO-arvon säätöpainikkeen olisi voinut sijoittaa vaikka rivin alimmaiseksi mistä se olisi löytynyt helposti katsomatta.

3. Objektiivien yhteensopivuus ja sisäänrakennettu AF-moottori

Yksi D80:n merkittävimmistä eduista aloittelijoille (ja budjettitietoisille valokuvaajille) on sen sisäänrakennettu tarkennusmoottori. Tämä tarkoittaa, että se pystyy tarkentamaan automaattisesti vanhempien ja usein paljon halvempien ruuvikäyttöisten Nikkor-objektiivien kanssa. Tämä ominaisuus puuttuu monista uudemmista Nikon D3000- tai D5000-sarjan kameroista. Se on yhteensopiva kaikkien vuodesta 1986 lähtien valmistettujen Nikkor AF -objektiivien kanssa, mikä tarjoaa sinulle valtavan valikoiman edullisia linssejä käytettyjen objektiivien markkinoilta.

4. Vastinetta rahalle

Nykyään D80 on erittäin edullinen valinta. Voit helposti löytää rungon noin 100 eurolla, mikä tekee siitä erinomaisen vaihtoehdon opiskelijoille, aloittelijoille tai kenelle tahansa, joka haluaa kuvata järjestelmäkameralla ilman merkittävää taloudellista panostusta.

5. Erinomainen akunkesto

D80:n akunkesto on erinomainen, noin 1000–1400 kuvaa yhdellä latauksella. Tämä on kolminkertainen verrattuna D200:aan ja paljon enemmän kuin mikään moderni peilitön kameran voi tarjota. EN-EL3e akkujakin on vielä hyvin saatavilla.

Mitkä ovat D80:n rajoitukset tänä päivänä?

Vaikka D80 on loistava kamera, on tärkeää olla realistinen sen iän ja rajoitusten suhteen.

• Ei videota tai Live View -toimintoa: D80:sta puuttuu videokuvaus, Live View -toiminto näytöllä, HDMI-portti ja Wi-Fi.
• Korkean ISO:n suorituskyky ja sarjakuvausnopeus: Sen maksimi laajennettu ISO on 3200, mikä on vaatimaton nykyisiin kameroihin verrattuna. Kuvat ISO 800 ovat käyttökelpoisia, mutta ISO 1600 on jo häiritsevän rakeinen. Sarjakuvausnopeus on 3 kuvaa sekunnissa, mikä ei riitä toiminta- tai urheiluvalokuvaukseen.
• Valotuksen mittaus: D80:n mittarilla oli alun perin maine ylivalottajana, joka vaati usein jatkuvaa valotuskorjausta -0,7 – -1,3 askelta. Tämä johtui todennäköisesti Nikonin yrityksestä valottaa varjoille kokemattomampia käyttäjiä varten, jotta kuvista ei tulisi alivalottuneita. Henkilökohtaisesti pyrin hieman alivalottamaan D80:llä ottamani kuvat.
• Vanhempi teknologia: Kamera käyttää SD-kortteja, mikä oli tuolloin plussaa verrattuna monien Canon-kilpailijoiden käyttämiin kömpelömpiin CF-kortteihin. Vaikka D80 tukee SDHC-kortteja 32 Gt:hen asti, se ei välttämättä tunnista suurempia kapasiteetteja. Lisäksi siinä ei ole USB-latausmahdollisuutta, mikä on tyypillistä tämän aikakauden järjestelmäkameroille.

No, kannattiko?

Vaikka Nikon D80 julkaistiin vuonna 2006, sen kyky tuottaa upeita kuvia tekee siitä houkuttelevan vaihtoehdon lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Se on fantastinen kamera niille, jotka haluavat oppia valokuvauksen perusteet ilman modernin kaluston monimutkaisuutta ja haluavat nauttia kiireettömästä valokuvauksesta sekä nähdä enemmän vaivaa kuvien tuottamiseen.

Paluu Nikon D80:een, erityisesti sen CCD-kennon tuottamaan orgaaniseen kuvanlaatuun, on ollut todella inspiroiva kokemus. Se todistaa, että et aina tarvitse uusinta ja kalleinta laitteistoa nauttiaksesi valokuvauksesta ja luodaksesi ikimuistoisia kuvia. Alla muutama esimerkki Nikon D80:n CCD-kennon tuottamasta jäljestä.