360-asteen panoraamakuvaus: Aikamatka vuoteen 2010

Vuosina 2010–2011 innostuin projektista, jonka tavoitteena oli opetella 360-asteinen panoraamakuvaus. Tämä tapahtui kauan ennen kuin kaupasta pystyi hakemaan pienen 360-action-kameran ja nappaamaan koko maiseman talteen yhdellä napinpainalluksella. Tuohon aikaan prosessi oli melkoisesti työläämpi ja tarvittava kalusto massiivisempaa.

Tee-se-itse kalusto

Kuvauskalustoni koostui harrastelijatason Nikon D3300 -rungosta, Samyangin 8mm kalansilmäobjektiivista, tukevasta jalustasta sekä panoraamapäästä. Kaksi ensimmäistä panoraamapäätäni olivat omatekoisia virityksiä. Ensimmäinen prototyyppi oli rakennettu puusta ja toinen syntyi metalliromusta. Näilläkin sai vähän treenattua ja ainakin pientä iltapuhdetta rakentelusta, mutta lopulta ostin kaupallisen Panosaurus 2.0 panoraamapään. Toki sekin oli halpa ja vähän kotitekoisen oloinen, mutta paremmat panoraamapäät eivät sopineet kukkarolleni hinnan puolesta.

Panoraamapää on siis jalustan ja kameran väliin tuleva osa, joka on tässä harrastuksessa kriittinen apuväline. Tai olivat siihen aikaan ja nykyään ne ovat lähinnä verkon painoja. Sen avulla kameraa voi pyörittää juuri oikean pisteen ympäri ilman, että kuviin tulee suurta siirtymää ja kuvat osuvat editoinnissa saumattomasti yhteen.

Manuaalinen prosessi vaatii kärsivällisyyttä

Itse kuvaaminen tarkoitti usean kuvan ottamista eri kuvakulmista, jotta koko 360-asteinen näkymä saatiin katettua. Tyypillisesti kuvasin sarjan vaakatasossa ympäri, minkä jälkeen käänsin kameran ylös taivasta varten ja alas maata varten. Mitä laajakulmaisempi objektiivi, sen vähemmän kuvia tarvitsi ottaa. Samyangin 8mm kalansilmäobjektiivi oli tässä varsin kätevä eikä kuvia tarvinnut ottaa kovinkaan monta mikä taas helpotti editointia ja kuvien liittämistä toisiinsa.

Kuvat yhdistettiin lopuksi PTGui-ohjelmistolla yhdeksi saumattomaksi panoraamaksi. Tämä ”stitching” eli kuvien yhteensovitus oli se vaihe, jossa totuus paljastui. Ilman oikein säädettyä panoraamapäätä, kuviin syntyy parallaksivirhettä ja kuvia on lähes mahdoton yhdistää toisiinsa saumattomasti. Parallaksivirhe tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että lähellä olevat kohteet näyttävät liikkuvan taustaan nähden, jos kamera ei pyöri tismalleen optisen keskipisteensä (no-parallax point) ympäri. Parallaksivirheen eliminoimiseksi käytetään panoraamapäätä joka on säädetty yksilöllisesti objektiiville ja kameralle niin, että objektiivin no-parallax point pysyy samassa pisteessä vaikka panoraamapään pyöräyttää mihin tahansa asentoon.

Verrattuna nykypäivän suoraviivaiseen lähestymistapaan, tämä menetelmä oli työläs. Se vaati kameran tarkkaa asemointia, kuvien riittävää päällekkäisyyttä ja melkoisen määrän jälkikäsittelyä tietokoneella. Lisäksi oli huomioitava ympäristön liike. Esimerkiksi liikkuvat ajoneuvot, ihmiset tai tuulen heiluttamat puut aiheuttivat epätarkkuutta kuvien välillä ja aiheutti lisätyötä jälkikäsittelyssä. PTGui oli tuolloin yksi parhaista ohjelmistoista kuvien kohdistamiseen ja sulauttamiseen. Lopputuloksena oli interaktiivinen panoraama, jossa katsoja pystyi pyörittelemään näkymää kuin seisoisi itse paikan päällä.

Mikä ihmeen parallaksi?

Tehdään pieni harjoitus, niin asia aukeaa ehkä helpommin. Ota käteesi vaikka kynä ja ojenna kätesi suoraksi eteen kynä pystyssä. Sulje toinen silmäsi ja kohdista kynä tarkasti johonkin kaukana olevaan kohteeseen, vaikka tauluun seinällä tai baarikaapissa olevaan konjakkipulloon. Pysy nyt täysin paikallaan ja vaihda toinen silmä auki.

Huomaatko mitä tapahtuu?

Kynä näyttää hyppäävän sivusuunnassa suhteessa taustaan, vaikka et liikuttanut kättäsi tai päätäsi senttiäkään. Tämä johtuu siitä, että katsot kynää hieman eri kulmasta riippuen siitä, kumpi silmä on auki. Tismalleen sama ilmiö tapahtuu kamerassa, jos se ei pyöri optisen keskipisteensä ympäri.

Alla olevassa kuvasarjassa käytetään jalustaa ilman panoraamapäätä. Kameraa käännettäessä kameran rungon jalustakierteen keskipiste pysyy paikallaan. Objektiivin etupinnalla oleva no-parallax point siirtyy objektiivin mukana ja aiheuttaa panoraamakuviin vääristymää.

Alla olevassa kuvasarjassa käytetään jalustan jatkeena panoraamapäätä. Kameraa käännettäessä kameran runko sekä objektiivi kääntyvät objektiivin etupinnalla oleva no-parallax-point -pisteen ympärillä. No-parallax-point pysyy paikallaan eikä aiheuta panoraamakuviin vääristymää.

Kuvaamisen prosessi

Vaikka prosessi oli haastava, se oli myös palkitseva. Itse prosessi saattaa olla myös suuri osa valokuvaamisesta saatavaa iloa ja nautintoa vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi filmille kuvatessa ja itse kehitettäessä filmit. Se vaati ymmärrystä kameran asetuksista, linssin vääristymistä ja siitä, miten panoraamapää asetetaan niin, ettei synny parallaksivirhettä. Jos tämä meni pieleen, kuvien yhteensovittaminen ei onnistunut saumattomasti, ja lopputulos näytti rikkinäiseltä ja epätäydelliseltä.

Nykyään kynnys 360-kuvaukseen on olematon. Kännyköille on saatavilla sovelluksia panoraamakuvaukselle, löytyy valmiita 360-action-kameroita sekä myös dronet osaavat ottaa panoraamakuvia korkeuksista. Arvostan nykytekniikan helppoutta ja muistelen lämmöllä tuota manuaalista opettelua ja itse kuvaamista asetteluineen, mutta nautin myös suuresti nykytekniikan tuomaa helppoutta. Tietysti vanha tapa antoi syvemmän ymmärryksen prosessista ja opetti sellaista huolellisuutta, josta on hyötyä kuvauksessa edelleen.

Alla on muutama näyte noilta ajoilta. Toivottavasti nämä interaktiiviset panoraamat toimivat edelleen nykyselaimissa ja tarjoavat vilauksen ajasta, jolloin tämä oli enemmän taitolaji kuin ”point-and-shoot” -kokemus.